Nitron ja Maurin kuulumiset

Maurin kanssa aloitettiin nyt Tamskilla, kun sattumalta tuttavani ryhmässä oli vapaa paikka meidän tasoisessa ryhmässä, ja soitettuani treenin vetäjälle saatiin paikka. Säästyy vähän kukkaro

Olen tykännyt hurjan paljon Lempäälän Dogsportparkin Stiina Pasasen koulutustavoista, että sikäli tulee kyllä vähän ikävä sunnuntaireenejä Lempäälässä.

Maurin ensimmäinen kerta Tamskilla oli vähintäänkin hämmentävä: hallin toisessa päässä oli lapsia ja koiratanssi (poikkeuksellisesti!), joten joululaulut raikasivat… Paikalla oli vain yksi muu koira, joten se oli sitten sitäkin kiinnostavampi. Aloitettiin etenemisharjoituksilla, jotka sujuivat erinomaisesti. Mauri irtosi hienosti esteille ja itsenäisesti eteni vauhdilla! Itse en olisikaan pysynyt ihan samassa vauhdissa toipumassa olevan kyllkiluumurtuman kanssa Sen jälkeen tehtiin keppejä, jotka menivätkins itten ihan penkin alle. Kiinnostus oli Maurilla nollissa, koska collietyttö oli niin ihana ja liian lähellä. Mauri lähti pujottamaan itsenäisesti ihan miten sattui , enkä päässyt yhtään ohjauksessa mukaan, kun herra oli menossa haistelemaan. Viime kerralla Lempäälässä saatiin aikaan hurja onnistuminen, kun Mauri meni kuusi keppiä itsenäisesti edeten ja oikein. Aloitettiin siis kepit käsiohjauksella, ja homma on sujunut hienosti. Nyttemmin otettiin mukaan verkot ja harjoiteltiin sisäänmenoa, irtoamista sun muuta. Nooh, otetaan vähän takapakkia.

Kontakteilla ohjaaja sanoi mahdollisesti hyvinkin osuvasti, että ihan kuin Maurilla ei olisi hajuakaan, mitä sen pitäisi tehdä puomin lopussa. Tähän asti on tehty niin, että Mauri menee hurjalla vauhdilla hakemaan namia puomin päässä, ja paikallaan ollessa sanon “odota” (ja palkkaan) ja sitten “tule” ja palkka. Yleensä homma siis toimii, mutta on varmaan niinkin, että itse häslään nopeasti nameja, koska tiedän, että ei se siinä kauaa pysy, ja sit Mauri häslää kun saa namia, eikä välttämättä ymmärrä, mistä mikäkin palkka tulee. Toisaalta saattaa hypätä hyvinkin nopeasti alas ja tulla eteen odottamaan palkkaa.

Ajattelin nyt kotona opettaa naksuttimella liikkeestä pysähtymistä (”stop”), ja siihen jatkoksi “stop” ja suoraan “tule”. 2on2off-tekniikka olisi varmaan paras, ja tarvitsisi varmaan perehtyä siihen paremmin. Tähän mennessä siis pysäytän koiran kaikki tassut puomilla. Ja A:lta juoksutan suoraan matalalla alas, koska ei ollut mitään toivoa, että olisi hidastanut lopulle.

MNM

Pitkä aika on siitä, kun olen viimeksi blogia kirjoitelllut. Edelliset merkinnät oli 2009 syksyltä,  ja uudempi blogi oli jo kerennyt kadota taivaan tuuliin.

No mutta aloitetaan nyt vaikka Nitron elämästä, jossa onkin tapahtunut melkoisesti muutosta sitten noihin kahden vuoden takaisiin pentukoulu- ja agilitymerkintöihin. Ensinnäkin tuo positiivisen ehdollistamisen käyttö toi meille melkoisen koiraongelman/ongelmakoiran. Nitro muuttui puolen vuoden iässä erittäin nirsoksi, ei huolinut mitään palkkioksi (ei mitään suuhun pantavaa eikä lelua). Ongelma paisui paisumistaan, kun testosteronitasot nousivat, ja herran stressitaso oli taivaissa. Ulkoilusta tuli yhtä helvettiä, kun kaikki mitä oven takana odotti, oli houkuttelevaa ja samalla ilmeisen stressaavaa. Ja tietenkään itsellä ei ollut taitoa lukea nuorta koiraa, joka olisi tarvinnut ehdottomasti muutakin kun “aikaa rauhoittua” ja muuta hevonkukkua.

Tietenkään Maurin ottaminen ei ole asiaa helpottanut, mutta en silti kadu. No, lopputuloksena monien ihmisten kaikkitietävistä neuvoista huolimatta halusin uskoa omaan käsitykseeni asiasta (vaikka noviisi olenkin), koska näin koirani levottomuutta päivittäin. Ruoka jäi kuppiin (mikä tahansa ruoka), ulko-ovella täristiin, vastaantulevat koirat räyhättiin, koirapuistoon ei ollut enää asiaa, pihassa ei pysytty, korvia ei ollut. Päädyin kokeilemaan Nitrolla kemiallista kastraatiota, jonka vaikutuksesta näki, kuinka paljon käytöshäiriöistä johtui testosteronista. Ihan suoriltaan en ollut valmis kirurgiaan. Näyttelyhaaveita mulla ei ollut, mutta kyllä tuollaiset hormonipuutokset kuitenkin muuttaa monia elintointoja, enkä sellaiseen lähde ilman hyvää syytä.

En kadu pätkääkään. Nyt mulla on koira, joka edelleen leikkii, syö, ei vahdi enää niin paljon, ohittaa koirat neljällä jalalla ja 95 %:sti hiljaa, rakastaa koirapuistoleikeistä muiden koirien kanssa. Koira on kokonaisuudessaan rauhallisempi, onnellisemman oloinen, nauttii uusista asioista ja erityisesti yhdessä tekemisestä Myös näyttelyturistina Nitro on ollut mallikelpoinen ja rauhallinen.

Tänä syksynä olen innostunut kokeilemaan sen kanssa vanhastaan opeteltuja TOKO-liikkeitä, kun herkkukin maistuu ja leikkiminenkin on kivaa. Uskomaton muutos on tapahtunut, kun Nitro pystyy keskittymään moiseen ison kerrostalon pihassa.

Tulevaisuudessa olen ehdottomasti kirurgisen kastraation poiston kannalta. Näyttelyissäkään ei tarvitse enää käydä, sen lystin hoitaa meillä Mauri

Lisää TOKO-kuulumisia, kunhan ehdin kirjoitella!

MNM

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen